"Ura Elmolla on ollut mittava kokemus”

Tästä miehestä on vaikea löytää kritisoitavaa. Sen sijaan sanat kuten selkeä, ammattitaitoinen, vakuuttava ja ystävällinen tulevat välittömästi mieleen. Tapani on pidetty niin kollegoiden kuin asiakkaiden keskuudessa. Mistä se mahtaa johtua?

Olen pohjanmaalaisen rehellinen ja kai sopivasti intro- ja ekstrovertin väliltä. Lähden siitä, ettei asiakkaalle sepitellä. Valheen päälle rakennettu yhteistyö ei kanna. Sopiva etukeno saa olla ja tiedostettuja riskejä ottaa, mutta asiakkaan tulee saada, mitä on luvattu.

Kehityspäällikkö toimii kahden virran välissä: tekniikan ja asiakastarpeen, myynnin ja tuotannon. Myynnin tukena Tapani selvittää asiakastarpeen
juuria myöten ja auttaa tuottamaan parhaan ehdotuksen; tuotepuolella hän pyrkii tunnistamaan, mitkä ICT-tarpeet ovat toistuvia ja siten tuotteistettavissa.

Tarjousprosessin aikainen tarpeiden kartoitus varmistaa, että lopputulos toimii kahteen suuntaan. Asiakkaat arvostavat, että sanomme myös
suoraan, jos jotain ei kannata meiltä tilata. Elmon yrityskulttuurissa vallitsee itseohjautuvuus, luottamus, yhteisöllisyys ja innostus. Mistä
mies itse innostuu?

Ylipäänsä ongelmanratkaisusta. Voisin työskennellä toisellakin toimialalla, kunhan pääsisin ratkomaan ongelmia.

Kun Elmo irrottautui kuluttajaliiketoiminnasta ja asemoi itsensä uudelleen, tuotettiin ICT-palvelumalli pitkälti puhtaalta pöydältä. Malli haluttiin tuottaa
vastaamaan haasteisiin, joita IT-alalle oli ilmestynyt ja joista kantautui kritiikkiä kentältä. Vakiintuneiden ICT-jättien rinnalle oli syntynyt uusi haastaja. Tapani suhtautui muutokseen tervetulleena haasteena ja
mahdollisuutena kehittyä ammattilaisena. ICT-alalla kilpailu on kovaa, ei vähiten pääkaupunkiseudulla, jonne Elmo on viime vuosina
kasvanut ja jossa on nyt kaksi toimipaikkaa ja oma IT-tiimi.

Kulttuurilla Tapani viittaa “The Elmo Way”:hin: avoimuuteen, keskusteluun ja ihmislähtöisyyteen. ICT ei ole Elmolla bulkkitavaraa vaan asiakastarpeeseen mietittyä palvelua.

Puhe kääntyy ICT-konsultteihin, joiden kautta tulee paljon tarjouspyyntöjä. Elmolla on prosessinsa siihen, mihin lähdetään vastaamaan. Kilpailutukset
ovat työläitä, ja siksi olisi ensiarvoisen tärkeää, että kilpailutusprosessin tuloksena saadaan asiakkaan tarpeet nyt ja tulevaisuudessa täyttävä kumppani.

Perinteisessä kilpailutuksessa toimittajan valinta saatetaan tehdä pelkästään teknisiä vaatimuslomakkeita vertaamalla. Kumppanin kyvykkyys varmistetaan kääntämällä varmuuden vuoksi vaatimukset kaakkoon, ja samalla kilpailusta saattaa karsiutua heti alkuun asiakkaalle parhaat ehdokkaat.

Tapani kannustaa siksi toisenlaiseen lähestymiseen, jollaista on ilokseen nähnyt yhä enemmän viimeisen vuoden aikana myös ICT-konsulttien
vetämissä hankkeissa.

Vaatimuslomakkeet sopivat kyllä IT-toimijan peruskyvykkyyden selvittämiseen, mutta sen jälkeen jättäisin tilaa keskusteluun ja sparraukseen. Elmon palvelukonseptin vääntäminen väkisin tiukkaan muottiin ei ole asiakkaankaan eduksi.